Moving to México

Oon elossa vaikka musta ei oo hetkeen kuulunukkaan! Tässä viime viikkojen aikana oon ajatellu sitä miten ennenku lähin tänne en osannu oikeen olla mistään kunnolla kiitollinen suomessa. Vaikka olin matkustellu paljon ja asunukki muualla niin en osannu arvostaa joitain asioita niin paljon ku pitäis. Koska mä oon nyt ymmärtäny paljon asioita jotka ei oo itsestäänselvyyksiä, halusin kanssa jakaa kolme teille:

Turvallisuus

Turvallisuus on ollu mulle itsestäänselvyys ihanku monelle muullekkin suomalaiselle koko mun elämän ajan. Oon voinu liikkuu yksin missä haluan ja napata junan stadii millon haluun ja liikkua siellä yksin, kuitenkin maalaisjärjen kanssa. Oon voinu matkustaa mun kavereiden luo tunteja bussissa ilman pelkoa. Oon voinu lähteä salilta iltayöllä ja kävellä muutaman pysäkin verran ihan vaan sen takia että vois nauttii kesäillasta. Mun ei oo ikinä tarvinu pelätä että kukaan tulis ja kidnappais mut. Mun ei oo ikinä tarvinu miettiä että mitä jos mä nousen tähän taksiin, palaankohan mä koskaan takasin? Koskaan ei tiiä millon kuskiks osuukin mitä epäluotettavin ja kieromielisin persoona.

Mä havahduin täällä ekaa kertaa kuukaus takaperin ku mun luokkalainen poika kerto että sen isä kidnapattiin 6 päivää sitten eikä se oo kuullut siitä yhtään mitään. Siinä hetkessä ajattelin että eihitto, mä en oo suomessa, tai missään läheskään yhtä turvallisessa paikassa.  Mä käyn täällä salilla joka on noin 100 metriä mun kotiovesta. Mutta mä en voi kävellä yksin kotiin 7 jälkeen. Mun host äiti tulee aina hakemaan mut autolla. Mun oli hankala ymmärtää sitä ja mua turhautti että miks en voi olla yhtä itsenäinen mitä mä oon suomessa, kyl mä osaan huolehtii itestäni. Viimeaikoina mun osavaltiossa on tapahtunu tilastollisesti tosi paljon murhia. Myös mun sedän kotihoitaja tapettiin pari viikkoo takaperin. Tän vuoden jälkeen mä todellakin osaan arvostaa suomen turvallisuutta ja oon vihdoin tajunnu mikä on mun parhaaks täällä. 

Koulu

Vaikka tää kuulostaakin tosi kliseiseltä ja tästä on jankattu tosi paljon niin nyt vasta tajusin tän. Mä oon täällä yhessä Meksikon parhaista kouluista ja tää maksaa kuukaudessa n.400e siltikin tää on miljoona kertaa huonompi mitä mun koulu suomessa. Plus että suomessa lukiosta saa vielä ruoanki päivittäin. Vaikkei se ruoka mitään herkkua olekkaan niin sitä voi silti syöä sen verran ettei tarvi kurnivalla vatsalla istuu tunneilla. Täällä mä ostan päivittäin mun aterian kahvilasta mut hyvä puoli siinä on se että se on halpaa ja oikeesti ihan älyttömän hyvää. Suomessa opetus on niin paljon monipuolisempaa ja kiinostavampaa. Täällä suurimman osan ajasta opettajat puhuu ja oppilaat kopioi opettajan puheen sanasta sanaan vihkoon. Vaikka tunnit on täällä 50min ja suomessa sen 75min niin täällä nään vaan menee paljon hitaammin. Täällä oppilaat stressaa ihan älyttömän paljon. Näillä on enemmän kokeita kun meillä ja ehkä noin puolet luokasta pääsee läpi. Näiden pitää tehdä projekteja ihan älyttömän paljon ja näiden vanhemmat odottaa näiltä vaan niitä parhaita arvosanoja, jonka siis saa yks oppilas. Kerran puolessa vuodessa. 

Mun sisko nousee joka aamu myöhintään kolmelta aamuyöllä tekemään läksyjä. Yleesä se nukkuu sen kaks-neljä tuntii yössä ja loput tekee niitä sen läksyjä. Joita on ihan uskomaton pino.

Tohon edelliseen koulujuttuun linkaten niin meillä on täällä koulussa pukeutumissääntöjä. Mun mielestä on naurettavaa että tässä ja nuoremassa iässä kun nuoret etsii itseään ja haluaa kokeilla erilaisia tyylejä niin järjestetäään sääntöjä että kaikkien pitäs näyttää samalta. Miksi ei sais olla omanalinen joukosta erottuva persoona? Rakastan sitä miten suomessa koulunkäytävillä voi nähä niin erilaisii ihmisiä jotka pukeutuu täysin erilaisiin vaatteisiin ja uskaltaa näyttää sen. Täällä mun koulussa ei saa: 

olla tatuointeja

olla lävistyksiä

värjätä hiuksia shokkiväreillä

käyttää farkkuja jossa on kulutukset kautta reikiä

käyttää shortseja/kautta hameita jotka ylettyy polven yläpuolelle

ja jos sä pukeudut siten että sun rintavakoo näkyy tai tosi tiukkoihin vaatteisiin nii älä huoli, vaikkei se oliskaan säännöissä kielletty niin nää tytöt osaa kyllä tuomita sut katseillaan siten ettei tee mieli enää pukeutua erilaisesti. Me ollaan kuitenki ninankaa päätetty että me ei välitetä niistä vaan tuodaan niille kans erilaista näkökantaa näihin asioihin. Me näytetään ettei kaikkien tarvi olla samanlaisia ja ollaanki saatu jo kiitosta tästä esim meiän koordinaattorilta että uskalletaan pukeutua erilaisesti mitä muut. Siten miten meillä Pohjoismaissa pukeudutaan eli mun mielestä vähän aikuismaisemmin ku mitä täällä. 

....... mä en vaan voin yksinkertasesti ymmärtää tätä pukeutumista täällä. Miks kaikki pitää tunkea samaan muottiin?

Viimeaikoina on tapahtunu vaikka mitä ja teenkin tästä kohta postausta! plus MÄ PÄÄSEN TÄSSÄ KUUSSA RANNALLE! Huomenna kuitenkin lähen leirikouluun pariks päiväks Ajuscoon joten adios ja hasta luego bebes :3 

Besos, Sara