Moving to México

Hola!

Pahottelut että tässä on ollu nyt aika pitkä aika postailematta mutta nyt tulee sitten kilometripostausta senkin edestä. 12.2 mun iskä ja sisko tuli tänne ja se fiilis kun ne näki lentokentällä 7 kuukauden jälkeen oli kyllä jotain ihan uskomatonta. Olin tullu kentälle tunnin etuajassa ja odottellu. Siinä vaiheessa kun näin ne odottamassa matkatavaroita niin mulla alko vaan automaattisesti valumaan kyyneleet.

Samana iltana käytiin vielä missä muuallakaan kun tacoilla, heh.

Iloinen jälleennäkeminen :)

Jäätiin yheks yöks Mexico cityyn ja seuraavana päivänä meillä oli lennot Cancuniin, lento kesti noin puoltoista tuntia ja Cancunista otettiin vielä tunnin bussi Playa del Carmeniin. Näin taas uuden puolen meksikosta joka on kyllä tähän mennessä ollu kaunein osa meksikoa mitä oon nähny, en malta odottaa meiän toukokuussa alkavaa Ruta Mayaa jossa kierretään lähes koko etelämeksiko läpi!

Eka päivä rannalla :)

Meiän hotelli oli noin 300 metriä rannasta semmosella shoppailukadulla jonka nimi oli 5th avenue. Oli toisaalta niiin outoa käydä Playa del carmenissa koska siellä oli pelkkiä turisteja. Nyt ku on tottunu elämään meksikolaisten kanssa niin olo oli ihan kun kenellä tahansa muulla meksikolaisella siellä :D haha, vasta siinä vaiheessa ku huudeltii perään tai alettiin kaupittelemaan jotai ihan ylihinnoteltua muistu että ainiin, ihan turistiltahan mäkin näytän. Voin tässä samalla ylpeänä kertoa että espanjan kanssa ei ole enää minkään näkösiä ongelmia ja niille ketkä on lähössä espanjankieliseen maahan vaihtoon niin älkää huolehtiko ettei se kieli tarttuis, tarttuu ja varmasti nopeemmin ku kuvittelettekaan jos uskallatte vaan sitä käyttää :)

Käytiin sellasessa paikassa minkä nimi on Xscaret jossa siis oli paljon erilaista nähtävää, mm. nähtiin ylläolevat kilpikonnat ja kymmeniä muita erikokosia, siellä vaelteli iguaaneja ja muita liskoja meiän kanssa ja ois ollu mahollisuus pästä haidenkin kanssa uimaan mutta tällä kertaa se jäi väliin heh

Illalla siellä oli vielä kahen tunnin mittanen spektaakkeli joka kerto meksikon historiasta ja oli niin hieno että koko kaks tuntia olin kananlihalla ja super innoissani haha :D

Lämmin auringonlasku riippumatosta rakkaiden ihmisten seurassa ja hyvän musiikin soidessa, tällasina hetkinä muistaa miten onnekas on. 

Käytiin kanssa Akumal nimisessä paikassa sukeltelemassa kilpikonnien kanssa, yhtäkkiä saatto huomata että ui jättikilpikonnan päältä tai että semmonen on ihan vieressä. Siinä vaiheessa kun näin ekan rauskun metrin mun alla iski paniikki koska oon kuullu että sillä niiden hännällähän ne voi tappaa. Harmi etten siellä kantanu kameraa mukana.

Toinen ihan huikee paikka missä tuli käytyä oli Cancun. Tai siis itseasiassa se lentäminen ykstyiskoneella Cancunin yllä. Meillä oli meksikolainen tyttövaihtari suomessa ekat 4kk ja sillä oli perhettä Cancunissa joilla oli lentofirma, eli päästiin jokanen yksitellen lentämään sen Cancunin niemen ympärillä joka oli kyllä ihan kun elokuvista. Yhessä vaiheessa Pilotti sano että katos alaspäin, ja siis n. 400 metriä rannasta jossa kymmeniä ihmisiä oli uimassa ui myös noin 30 haita. Ne ihmiset näky meille ihan nuppineulan pään kokosina mutta niiden haiden muodot erottu tosi hyvin ja pilotti kertokin mulle että ne oli semmosia 2-3 metrisiä. Ei ois houkutellu uida siellä.

Kysyin että tapahtuuko siellä hai hyökkäyksiä nii se sano että mitä se muistaa nii viime huhtikuussa ( eli melkeen vuos sitten ) oli tullu n. 50 haita uiskentelemaan ja yks Canadalainen nainen oli päättäny lähtee yksin uimaan niiden luo koska halus ottaa kuvia. Siis tässä vaiheessa voi vaan ihmetellä kuka on niin elämäänsä kyllästyny että muiden varotuksista huolimatta lähtee uimaan viidenkymmenen hain kanssa. No se päätty siten että hai oli hyökänny sen kimppuun ja se menetti onneks vaan toisen jalkansa. Mutta kuitenkin. Pendeja niinku me täälä päin sanottas, heh.

Mä vaihoin täällä perhettä n. kaks viikkoo sitten ja mun nykynen perhe on tosi hyvä, nää vie mua vaikka mihin ja mulla on kaks vanhempaa veljeä jotka on tosi hyviä tyyppejä

. Mutta ei sitä fiilistä voi sanoin kuvailla kuinka paljon sitä oppii arvostamaan omaa perhettään suomessa. Sitä rentoutta mikä niiden kanssa on ja miten yksinkertasta kaikki monesti on. Yks parhaista asioista mitä oon oppinu täällä on arvostamaan niin monia asioita suomesta. Täällä kans kun kuulee kun hostsisarukset puhuu epäkunnioittavasti vanhemmilleen niin särähtää omiin korviin ku eihän hostvanhemille vois kuvitellakaan puhuvansa epäkunnioittavasti. Tän myötä osaan varmasti myös arvostaa paremmin mun omia vanhempia suomessa.

Semmosta tällä kertaa :) Saa pistää toiveita jos sellasia on, ja yritän tehä taas videota pian mun islantilais vaihtarikaverinkaa :) 

Besos! Sara